Pientä vaihtelevuutta arjessa

Koin yllätyksen eilen aamulla kahdeksalta alas mennessäni. Nuorempi veljeksistä oli kuulemma vielä nukkumassa. Kävin hakemassa hänet aamupalalle vasta lähempänä puolta yhdeksää, vaikka tiesinkin sen tarkoittavan luultavaa tarhasta myöhästymistä (koska siellä olisi tarkoitus olla yhdeksään mennessä). En kuitenkaan halunnut kiirehtiä, vaan annoin pojan lähteäkin steppinsä sijasta polkupyörällään. Se ei ehkä ollut paras ratkaisu, sillä matka kesti tuplasti sen mitä normaalisti, ja se yhdistettynä yhdeksän jälkeen tapahtuneeseen kotoa lähtöön tarkoitti puolta tuntia normaalia lyhyempää vapaa-aikaa minulle. Tarhamatkan aikana minua ilahdutti pojan tiedonhalu; hän kysyi lentävää lokkia osoittaessaan: "Mitä se sanoo?" On hauska yrittää matkia välillä eläinten ja muiden ääniä, kuten pääsin eilen kertomaan myös helikopterin äänen. :D

Vapaa-aikanani keskityin ensimmäistä kertaa tänne tultuani kunnolla jonglööripalloihini. Teki hyvää saada taas vähän tuntumaa niihin! Ehkä vielä innostun opettelemaan uusia temppuja. Lisäksi tulin päivän aikana viimeinkin siivonneeksi poikien askartelu- ja pelikaapin. Enää ei tarvitse pelätä, että puolet sisällöstä romahtaa syliin, kun yrittää ottaa jonkin tehtävävihkon esiin!

Poikkeuksellisesti en joutunut itse hakemaan poikia kotiin perheen isän tultua töistä aikaisin. (Hän kuitenkin lähti vielä dinnerille, joten jäin yhä alas.) Illalla kurpitsakeittoa ja juusto-tortilloja syödessämme oli hauska keskutella vanhemman pojan kanssa eri kulkuneuvojen nopeuksista. Hänen oli vaikea mieltää, että lentokone on ambulanssia nopeampi, koska se näyttää lentävän taivaalla suhteellisen hitaasti. Isän lähdettyä sain nauttia poikien sirkusesityksestä. Oli mukava seurata vanhemman motorisia kykyjä hänen pomputtaessaan ilmapalloa päällänsä tai heittäessään minun jonglööripalloni ilmaan ja yrittäessä ottaa niistä mahdollisimman monta kiinni. Saatuani vapautuksen kävin skypessä keskustelun, joka nosti pari päivää alhaalla olleen mielialani takaisin ennalleen. :)

Tavallisesta poiketen vein tänään koululaisen kouluun aamulla. Sen jälkeen minua odotti kotona poika, joka halusi heti ompputarran kalenteriin, joten täytimme tiskikoneen yhdessä. (On kyllä yllättävän tehokas idea nuo tarrat!) Myöhemminkin päivällä hän oma-aloitteisesti halusi tyhjentää tiskikoneen kanssani ja kysyi sen jälkeen ompputarraa. Kävin vain näyttämässä, että hän on jo tälle päivälle saanut, enkä antanut toista. Ja aamulla joku kaipasi ensimmäistä kertaa pois viemiäni leluja/tavaroita, kun supermiehen puku olikin yön aikana kadonnut... Puistossa ollessamme jäivät tennis- ja pesismailat pussiin innostuttuamme piirtelemään märillä tikuilla puiston autoon kuvia. Pääsin myös nauramaan spontaanisti, kun hoidokkini keksi nousta seisomaan puiston pyörivän laitteen päälle. Ottaen minusta tukea toisella kädellä hän otti askeleita laitteen luistaessaan hänen altaan ja koko tapahtuman muistuttaessa juoksumatolla juoksemista. Mahtavaa seurattavaa! Kuten oli myös allaolevan videon tilanne.

Mainitsen vielä pari asiaa kauppareissultamme. Tietä ylittäessämme kalliin näköinen auto pysähtyi päästämään meidät ensin. Pian poika kääntyi ympäri ja sanoi auton olevan Porsche. Sitten hän osoitti kadun varteen pysäköityä autoa ja totesi, että siellä oli toinen. Ja Porscheltahan se jälkimmäinen ainakin näytti. Kovaa yleistietoa 3-vuotiaalta! Toisen mieleenpainuneen lausahduksen kuulin ulkoportaiden alapäässä. Portaiden vieressä on kaksi samanlaista ruukkukasvia, joista toinen on täynnä lehtiä ja toinen on hieman kärsineen näköinen ja pudottanut suurimman osan lehdistään. Pohdimme, kenen ne ovat. Lopulta poika sanoi ensin paremmassa kunnossa olevaa osoittaen: "Tää on meidän.." ja jatkoi osoittaen toista: ".. ja tää naapurin." :D

Tänään alkaa Salsa Semi 3 -kurssi, eli tanssitunnilla on tiedossa oletettavasti astetta haastavampia juttuja kuin edellisinä viikkoina. Saapi nähdä, miten pysyy tämä tyttö perässä. Huomistakin odotan jo innolla, sillä Amsterdamiin laskeutuu illalla kuuden jälkeen lentokone, jonka kyydissä on sekä perheen isoäiti että kaksi minun kaveriani!