Eilinen oli muutoin hyvin tavallinen tiistai, mutta päivällä otin kolmen tunnin nokoset. (Osa ajasta meni nukahtamiseen, mutta yllätyin silti, kuinka paljon kello oli herättyäni.) Ja poikia hakiessani toin ensin tarhalaisen kotiin saakka ennen kuin hain toisen, sillä tarhasta saatu pussi oli niin mielenkiintoinen, että hoidokkini rutisti sitä koko matkan, mikä tarkoitti kävelemistä hänen tahtiinsa minun kantaessani steppiä. Iltapäiväkerholle mennessäni sain takapihalla hieman siristää silmiäni erottaakseni oikean pojan; monilla lapsilla oli koko naaman peittävä kasvomaalaus, eikä ulkovalojakaan ollut liikaa.. Oikea lapsi sieltä kuitenkin mukaan tarttui; viimeistään suomenkielen taito paljasti. :D
Oliko sitten päiväunista kiinni vai mistä lie, mutta heräsin viime yönä kahdesti ja oli vaikea saada uudestaan unenpäästä kiinni. Ja tästä johtuen olin taas tänään päiväunien kaipuussa. Käytyämme isoäidin kanssa kaupassa ja poikettuamme kahdestaan lapsen kanssa puistossa siirryinkin lounaan jälkeen yläkertaan ja pian pistin pitkäkseni. Tällä kertaa päätin olla fiksu ja laitoin herätyksen soimaan reilun tunnin päähän, jos vaikka ensi yönä saisin nukuttua paremmin.
Nyt kertailemaan edellisten viikkojen tanssikoreografioita ennen tämäniltaista tuntia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti