Lomalle Suomeen syksyä muistellen

Tätä tekstiä kirjoittelenkin jo Suomessa kotona perheeni luona. Onpa jännää olla täällä taas!

Keskiviikkoinen työpäiväni oli totuttua keskiviikkoa pidempi, mutta ei haitannut minua; olihan se syksyn viimeinen kunnon työpäivä! Touhusin aamupäivän nuoremman kanssa, kunnes kävimme hakemassa vanhemman koulusta puolen päivän jälkeen. Kiirehdimme välipalan jälkeen hockey-paikalle poikien ajaessa pyörillään ja minun juostessani heidän mukanansa. Perille päästyä vastassamme oli lukittu ovi, eikä kukaan vastannut ovikellon soittoomme. Turha oli ollut kiireemme. Mutta eipä se mitään, sillä jäimme viereiseen leikkipuistoon touhuamaan ja pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa sen kiipeilytelineitä. Niissä oli kiva juoksennella ja kiipeillä itsekin hippaa leikkiessämme ja yritin kannustaa poikiakin esimerkiksi hyppäämään alas matalimmilta korkeuksilta. Vanhempi innostuikin kokeilemaan alastuloa muutamista kohdin, mutta pikkuveli arasteli vielä telineellä hieman.

Siellä puistossa ollessamme innostui 3-vuotiaskin ensimmäistä kertaa ottamaan minun kamerallani kuvia. Hämmästyin, kuinka hän otti sen oikeaan otteeseen ja kuvatkin olivat todella hyviä. Saatan antaa kamerani lainaan toistekin. Jossakin vaiheessa pojat halusivat siirtyä puiston toiseen päähän, jossa on vihreitä mäennyppylöitä, jotta saattoivat pyöräillä niitä pitkin. Yllätyksekseni he ottivat kontaktia muihin puistossa olleisiin lapsiin, sillä yleensä he tulevat (tai ainakin nuorempi heistä) ujosti minun luokseni, eivätkä puhu toisille lapsille. Nyt he pyöräilivät toisten kanssa ja juttelivat ja osasivat jopa ratkaista törmäys-tilanteet keskenään. Katselin tätä kaikkea todella iloisin mielin. :)

Tämä on nuoremman hoidokkini ottama kuva.

Pari hauskaa kommenttiakin kuulin puistossa koululaisen suusta. Kun juuri kävelemään oppineelta näyttävä tyttö lähti puiston aidan aukosta ulos itsekseen, totesi hoidokkini aluksi, ettei sinne saa mennä. Kun tytön äiti lähti tämän perään, sanoi poika: "Nyt sen pomo tulee hakeen sen." Pääsinpä nauramaan! :D Toisen laukauksen kuulin, kun kysyin parin tunnin puistossa olemisen jälkeen, josko lähdettäisiin jo kotiin kun isikin tulee pian kotiin ja ihmettelee sitten, missä me olemme. Vastaus: "Eiku, sit sinä puhut isille ja isi tulee tänne." Tähän oli varmaan taustalla se, kun olin pari kertaa pyytänyt lastenvahtia liittymään seuraamme koulun pihalle. Ovat pojat nin kekseliäitä! :D Kotona tein ruoan ja aloitin laittautumisen siinä samalla. Vuoden viimeisen tanssituntini jälkeen jatkoin siis vuoden viimeiseen Salsa Partyyn. Tanssimista kerrakseen viimeiseen Amsterdamin iltaan tälle vuodelle! :)

Torstaina vein tarhalaisen hoitopaikkaansa, minkä jälkeen pääsin viimeinkin pakkaamaan laukkuja. Jäi ehkä pikkuisen viime tinkaan tavaroiden kasaaminen, mutta hyvin ehdin vielä käymään räätälillä ja suutarilllakin, ennenkuin sain kyydin lentokentälle puolelta päivin. Tuntui oudolta lähteä Suomeen. Koko syksyn urakka oli takana. Matkalla aloin jo melkein odottaa Amsterdamiin palaamista tammikuussa, mutta olin silti riemuissani päästessäni käymään kotona. Helsinki-Vantaan lentokentällä halatessani ensimmäistä tuttuani tuntui kuin en olisi koskaan sieltä lähtenytkään. Tuntui omituisen normaalilta nähdä kaikkia ihmisiä ja paikkoja, vaikka siitä oli yli neljä kuukautta. Ilmassa oli ilokseni myös lunta/räntää, eikä pieni kastuminen haitannut siinä vaiheessa, kun näki valkoista ilmassa.

Koululaisen teos oli pöydällä toivottamassa meille hyvät joulut. :)

Ensimmäinen yö Suomessa tuli vietettyä Helsingissä ja perjantaina pääsin lauleskelemaan joululauluja tuttujen seurakuntalaisten kanssa. Sitä olin kaivannut! Glögin nauttiminen toi myös omalta osaltaan kaipaamaani joulutunnelmaa. Lauleloiden jälkeen sitten juna-asemalle ja nokka kohti kotiseutua! Reilun parin viikon päästä taas alla oleviin maisemiin. Kiitos kaikille tästä syksystä! :)

Valmistautumista joululomalle lähtöön

Eilen aamulla nuorempi hoidokkini leikki yllättävän pitkään kyselemättä jatkuvasti, tulenko minä leikkimään. Sain lukea hyvän tovin Anne Frankin päiväkirjaa, ennenkuin oli pakko mennä laittamaan tiskit ja pyykit, minkä jälkeen oli yhteisen leikin aika, jota kesti parisen tuntia. Sitten kaupungille asioita hoitamaan ja pikaisen kotona käynnin jälkeen koululle isoveljeä hakemaan. Jäimme taas koulun pihaan, missä tuli vastaan useampiakin lapsia ilman ulkotakkia. He olivat leikkimässä vain ohuella pitkähihaisella. Päivä kyllä oli kieltämättä lämmin ja itsekin tarkenin ilman päähinettä ja hanskoja. Tunnin kuluttua saapui luoksemme minut vapauttava lastenhoitaja, joka antoi minulle mahdollisuuden lähteä zumbaan. Koska saan käydä kerran viikossa salillani, enkä tällä viikolla sattuneesta syystä pääse lauantain tunnille, niin hyödynsin ystäväni pitämän toisen zumba-tunnin.

Tänään ei muuta erityistä normaaliin tiistaihin verrattavaa tapahtunut kuin, että leivoin keksejä huomiselle koulun jouluruokailulle lapsia varten, sain lounasseuraa ja että en joutunut itse hakemaan poikia kotiin. Perheen isä teki töitä kotoa käsin, joten saatoin jäädä laittamaan päivällistä hänen kiertäessään tarhalla ja iltapäiväkerholla.

Olen kuunnellut nyt muutamana päivänä joululauluja, koska tuntuu, etten ole oikein muutoin vielä päässyt joulutunnelmaan. Ja pettymyksekseni olen kuullut, ettei Suomessakaan ole lunta, jota olen kovasti toivonut näkeväni, kun ylihuomenna sinne laskeudun. Jotakin piristävää ja jouluista löysin kylläkin pari päivää sitten laatikostani edellisten au pairien jäljiltä, kun käteeni sattui tähdistä koostuva valojohto. Pitäisi tässä kai jo alkaa katselemaan, mitä pakkaa mukaan Suomeen joululomalle...

Viikonvaihde kavereiden kera

Perjantaina lähdin nuoremman hoidokkini kanssa pikaisen puistossakäynnin (jossa puhaltelimme vain saippuakuplia) jälkeen kaupungille. En ollut ennen ajatellut asiaa, mutta hoituihan se tuliaisten hankkiminen rattaita työntäenkin. :) Kun ratikoilla reissaamisen jälkeen pistäydyimme vielä postissa, leipomossa ja parissa kaupassa, niin kello olikin jo melkein yksi, ennenkuin viimein pääsimme takaisin kotiin. Kolmelta menimme yhdessä isoveljeä hakemaan ja jäimme koulun pihalle leikkimään. On se vaan niin mahtava paikka! Pitkän aikaa sain vain seurata poikien menoa, kun he leikkivät yhdessä muiden paikalle jääneiden lasten kanssa. Liukumäki oli kaikkien suosiossa, ja ympärillä odottavat aikuiset saivat miettiä, milloin tilanteeseen täytyy puuttua... Muut lapset lähtivät kolmen vartin sisällä, minkä jälkeen nautimme pientä välipalaa istuen kiipeilytelineen päällä ja sitten olin itsekin mukana leikeissä. Melkein harmitti lähteä hollantilaisen lastenvahdin saavuttua paikalle (kunhan olin ensin soittanut hänelle ja pyytänyt tulemaan koululle), mutta halusin hyödyntää tilaisuuden harjoitella tanssimista vielä ennen joululomaani.

Kaiken menon keskellä olin välillä iloinen, että nuoremmalla oli jäänyt kypärä päähän pyöräilystä.

Lauantai-aamuna heräsin hieman normaalia lauantaita aikaisemmin, koska kävin hakemassa myös kaverini mukaan zumba-tunnille. Onneksi tiesin hänen olevan aina myöhässä, joten olin sopinut tapaavani hänet jo 9:15. Vartin odottelun jälkeen pääsimme liikkeelle ja olimme todella hyvissä ajoin perillä. Tunnin jälkeen jäin vielä harjoittelemaan tanssikaverini kanssa muutamia sarjoja, ja lähes kolmen tunnin urheilun jälkeen olinkin lopun päivää hieman väsynyt. Lähdin kuitenkin vielä lautapeli-tapahtumaan käytyäni nappaamassa aamuisen kaverini jälleen mukaani. Tällä kertaa sain odotella vielä aiempaa pidempään, mutta pääsin vilkaisemaan samalla hänen asuntoansa. Keskusasemalla saimme hyvän tovin etsiä oikeaa bussia, mutta lopulta pääsimme kumpikin testaamaan ensimmäistä kertaa linja-autolla kulkemista Amsterdamissa. Saavuimme pelipaikkaan melko myöhään, mutta pääsimme mukaan Saboteur-peliin pienen odottelun jälkeen. Kotimatkan käytimme neljen hengen voimin peliin, jossa pitää keksiä kaupunki, joka alkaa samalla kirjaimella kuin edellisen sanoma kaupunki loppuu. Tulipa testattua maantiedon osaamista! :D Päivä oli kaiken kaikkiaan todella hyvä!

Tänään kävin nykytaiteen museossa Stedelijkissä. Ihan en kaikkia töitä siellä ymmärtänyt, mutta seura piristi. Menin sinne siis sen ranskalaisen tytön kanssa, jonka tapasin täällä kotibileissä jokunen viikko sitten. Viimeinkin saimme toteutettua ensimmäisen tapaamisemme sen jälkeen. Kiva, kun on sosiaalista elämää! Vaikka alkusyksystä sellaista en erityisemmin kaivannutkaan, niin nyt kun sitä on, niin se tuntuu todella mukavalta. :)

Jostain syystä pidin tästä taulusta.

Helppoja työpäiviä

Eilinen työpäivä meni nopeasti. Lähdimme melkein heti aamiaisen jälkeen 3-vuotiaan kanssa kauppaan. Keksin syyn mennä puistoalueen kautta, ja pikkuinen pääsi taas pelästyttämään suuren parven lokkeja ja puluja. Kaupasta palatessamme jäimme hänen toiveestaan katselemaan kadunvarressa ikkunan kautta tapahtuvaa muuttoa. Ensin poika sanoi, että haluaa katsella koko kuorman purun, mutta 20 minuutin jälkeen hänkin oli valmis jatkamaan matkaa kotiin. Emme ehtineetkään sitten lounaan jälkeen leikkiä kuin vartin verran ennenkuin isoveli tuli kotiin lastenvahdin kanssa. Pojat lähtivät hollantilaisen tytön mukaan hockeyhyn ja minä jäin harjoittelemaan "double spiniä" tanssituntia varten, sillä opettaja antoi kaikille naisille hieman palautetta viime viikon tunnilla. Ei sitä kauaa pysty pyörimistä harjoittelemaan yhteen putkeen, ennenkuin pää on niin sekaisin, että jatkaminen olisi turhaa... Tanssitunti itse oli kuitenkin todella kiva! En muista ennen nauttineeni jokaisen kanssa tanssimisesta. Eilen tuntui sujuvan niidenkin miesten kanssa tanssiminen, joiden kanssa ennen tuntui olevan niin hankalaa. Edistystä huomattavissa! :)

Taitaa olla meidän aikuisten vika, mutta ompputarrojen käyttö on jäänyt viimeisen parin viikon aikana. Siitä huolimatta, kun olin tänä aamuna tyhjentämässä tiskikonetta, toistaiseksi vielä kotona oleva tarhalainen totesi hieman jopa vihaiseen sävyyn, että haluaa myös tehdä sitä. :D Siispä laitoimme yhdessä tiskit ja lähdimme vasta sitten tarhalle. Vapaa-aikanani lähdin keskustaan, missä törmäsin jälleen yhteen katuesiintyjään. Kovasti tämä englantilaismies puhui ja yritti innostaa (ympäriltään katoavaa) yleisöä, mutta itse esitys oli melko lyhyt. Erilaisista jonglööraus-välineistä kuitenkin pisteet!

Perheen isä oli tullut reissuni aikana kotiin työmatkaltaan ja hän haki koululaisenkin kotiin. Tai oikeastaan kaksi koululaista, sillä mukaan koululta tarttui hoidokkini kaveri. Minun roolini olikin aika vähäinen tämän jälkeen, kun isä oli kaivatumpaa seuraa, vaikka töitä tekikin. Haasteen kohtasin kuitenkin, kun isä oli lähtenyt tarhalaista hakemaan, sillä ruokaa tehdessäni lasten majasta alkoi kuulua itkua. Mitä siinä sitten tekee, kun oma hoidokki ei halua kysyä kaveriltaan, mikä tätä vaivaa, ja itse en puhu hollantia? Rauhoittelin sitten aikani poikaa, ja osasin itkun tauottua kysyä hollanniksi, onko kaikki hyvin. Pientä nyökyttelyä sain vastaukseksi. Pojan äidin tultua häntä hakemaan selvisi minulle, että poika ymmärtää hyvin englantiakin...

Iltaruoalla sain jälleen ihmetellä, miten nämä vanhemmat jaksavat. Jo pari viikkoa hyvällä päällä olleet pojat saivat ihme kohtauksia, kun isä oli paikalla. Mahtaa olla rankkaa palata monen päivän työreissulta ja, kun viimein pääsee poikiensa luo, saa tuollaisen vastaanoton...

Viikon päästä olenkin jo Suomessa! :)

Iltapainotteinen työpäivä

Aina se vaan jaksaa hymyilyttää minua, kun tarhalainen polkee pyöräänsä istuen tarakalla! :) Tänään siis näin mennen tullen tarhamatkoilla. Vapaa-aikaani käytin mm. torikatu Albert Cuypstraatilla käymiseen, missä olen ehkä turhankin harvoin käynyt. Siellä on kuitenkin paras ja halvin valikoima esimerkiksi hedelmiä ja vihanneksia.

Illalla kotimatkaamme piristi taivaalla loistava puolikuu. Tarhalainen kyseli monta kertaa, minne kuu on matkalla. Tajusin tämän kysymyksen ehkä vasta toisen pojan liityttyä seuraamme. Kuu kun vaikutti liikkuvan aina silloin, kun itse liikkui. Useamman kerran jouduin kertomaan, että kuu ei liiku ainoastaan silloin, kun vanhempi hoidokkini liikkuu, vaan se on katsojan liikkeestä kiinni. Ikävämpi puoli kotimatkalla oli se, että koin silloin päivän (onneksi) ainoan huutokohtauksen. Jälleen kerran se tuttu risteys, jossa olemme päättäneet kulkea vuoroviikoin ison talon kummaltakin puolelta. Ei tunnu tämä järjestely kelpaavan pikkuveljelle kuin joka toinen viikko, kun menemme hänen lempparipuoleltaan... Sain työntää pyörän päällä istuvan ja isäänsä huutavan lapsen kotiin.

Kotona kuitenkin kaikki meni hyvin. Teimme yhdessä pizzaa, jota perheen äiti oli minulle ehdottanut pari päivää sitten. Ajattelin sen olevan rattoisa ajanviettotapa, kun kerran jouduin olemaan lasten kanssa koko illan. Kivasti meni leipominen (vaikka siinä saakin olla koko ajan läsnä valvomassa ja neuvomassa) ja lapset jaksoivat odottaakin paistamisen ajan. Ehkä lastenlaulut Youtubesta auttoivat, sillä pojat tykkäsivät pitkin iltaa katsella myös laulujen videoita kaiken muun lomassa. Mutta hämmästyin oikeastaan, kun vanhempi hoidokkini totesi "Ihme ja kumma" -laulun alkaessa soida, ettei tunne sitä. Täytynee ottaa tavaksi tämä lastenlaulujen soittaminen. ;)

Nukutuskin meni suhteellisen sutjakasti, kun luin iltasadun, minkä jälkeen peittelin vanhemman vanhempiensa sänkyyn ja jäin nuoremman pedin vierelle ja aloin hyräillä "Lapin äidin kehtolaulua". Pian näyttivät pojan silmät olevan raskaat ja uskalsin lähteä pois huoneesta. Sitten vain odottelua, kunnes perheen äiti palaa kotiin ja pääsen itse yläkertaan nukkumaan..

3-vuotiaan taiteellinen silmä

En joutunut eilen olemaan koko päivää yksin, vaikka kaverini peruikin museo-reissun. Toteutimme viimeinkin toisen ystäväni kanssa lenkki-ideamme ja tapasimme Vondelparkin sisäänkäynnillä hänen tultuaan hieman myöhässä paikalle. Kiersimme puiston pariin kertaan, välillä juosten välillä kävellen, mutta koko ajan höpötellen. Tuntui mukavalta viettää aikaa omanikäisessä seurassa rennosti jutellen eri asioista. :)

Tänään työpäiväni ei onneksi alkanutkaan tuntia normaalia aiemmin perheen äidin peruttua työmatkansa. Eli kahdeksalta alas koululaista auttamaan! Päiväjärjestys nuoremman kanssa oli erilainen kuin yleensä, sillä leikkiin pääsimme vasta noin tuntia ennen koululaisen kotiintuloa. Ensin otimme esiin yön aikana tonttujen tuoman maalaussetin. Sitten hän halusi itse toteuttaa kauppareissun heti perään, ja se reissu venyi, koska kiersimme pulujen ja lokkien perässä taas pari puistoaluetta. Niin kätevää; minun ei erikseen tarvi keksiä aktiviteettia saadakseni hänet liikkumaan ulkona! Kotona luonaan ja kotiaskareiden jälkeen hän innostui ensimmäistä kertaa kamerastani ja kyseli kaikkien nappien tarkoitusta ja otti kuvia. Koululaisen kotiuduttua hollantilaisen lastenhoitajan kera minulle koitti vapaus.

Pidän tästä pojan ottamasta kuvasta.

Jouluinen Maastricht

Eilen kävin aamupäivästä zumba-tunnilla, jota veti ystäväni lisäksi eräs ulkomaalainen nainen. Hänen korreografiansa olivat hieman erilaisia, mikä oli ihan piristävää, vaikka pidänkin paljon myös ystäväni vetämistä kappaleista, jotka alkavat vähitellen avautua minulle paremmin. Zumban jälkeen tulin kotiin vain syömään ja pakkaamaan ja lähdin lauantai-markkinoiden kautta rautatieasemalle.

Junamatka meni vähän tokkurassa, mutta perille Maastrichtiin päästyäni pääsin ihmettelemään kaupungin kauniita jouluvaloja. Oli hauskaa kävellä suuren jouluvaloilla koristellun sillan ylitse, kun ilmassa oli hieman vettä ja keskellä siltaa soitti haitaristi. Jostakin syystä tuntui ihan kuin olisin ollut keskellä jotakin vanhaa Audrey Hepburn -elokuvaa. :D Jouluvalot jatkui ja lisääntyivät kävellessäni kohti keskustan merkittäviä paikkoja. Osasin ilman karttaa (jota en kotona löytänyt viime reissuni jäljiltä) kahdelle suurelle aukiolle, joiden kuvittelin olevan näkemisen arvoisia näin joulun alla. Ja erityisesti Vrijthof oli käymisen arvoinen! Koko aukio oli täynnä joulukojuja, joiden lisäksi sinne oltiin pystytetty luistinkenttä ja suuri maailmanpyörä, ja joka puolella soivat joululaulut. Pääsin jopa hieman joulutunnelmaan. :)

 

Takaisin rautatieasemalle päin palatessani annoin sillan haitaristille kolikon, mitä en yleensä tee kenenkään katumuusikon kanssa. Mutta hän vain loi niin ihanan tunnelman, että ansaitsi sen. Pikaisen syömisen jälkeen kävelin rautatieaseman kautta Mecc-hallille. Ihmettelin, kun siellä oli niin vähän väkeä, vaikka kello oli jo vähän ylikin 7 ja 90's Forever -tapahtuman piti alkaa seitsemältä. Kysyttäni eräältä järjestyksenvalvojalta suuntaa asia selkisi minulle; bileet alkoivatkin vasta kello 9... Istuin sitten ulkona eräälle penkille lukemaan pariksi tunniksi.

Päästessäni viimein sisälle sain kummastuneen katseen laukkuja tutkivalta valvojalta hänen löytäessään ostamani kuivatut mangot. :D Sain onneksi pitää ne, vaikka vesipulloni lensikin roskikseen. Väsy ja vilu eivät saaneet minua nauttimaan kaikesta niin paljoa kuin olin etukäteen ajatellut ja aloin pohtimaan vaihtoehtojani: 1) Lähden takaisin kotiin kymmenen tienoilla illan viimeisellä suoralla junalla, jota olin ajatellut aiemminkin. 2) Jään pippaloihin pidemmäksi aikaa ja otan myöhemmän junan, jolla tulo vaihtoineen kestää tuplasti suoraan reittiin verrattuna. 3) Jään pippaloihin ja jään yöksi Maastrichtiin. Noh, yöpaikkaa minulla ei ollut, enkä uskonut sellaista löytäväni kovin helposti keskellä yötä. Eikä minulla ollut mukana yökamppeita, enkä oikeastaan halunnut kävellä kaupungilla majapaikkaa etsimässä, koska uudet kenkäni eivät olleet mukavimmat mahdolliset pitkiin kävelyihin. Ja fiilikseni oli sen verran maassa, että minua ei kiinnostanut jäädä tahalteen viivyttelemään nukkumaanmenoa, ainakaan kun junassa pitäisi olla nii kauan. Joten... Vaikka jäivätkin ysärimusat aivan kesken, niin totesin parhaaksi vaihtoehdoksi lähteä kotiin juurikin sillä junalla, jota olin alun alkaenkin ajatellut.

Junamatkan yritin taas nukkua, mutta ensimmäiseltä pysähtymispaikalta nousi mukaan äänekästä porukkaa, joista yksi alkoi selailemaan kännykkänsä soittoääniä läpi. Tunginkin sopivasti mukana olleet korvatulpat korviini, kunnes jossakin välissä huomasin porukoiden kadonneen vaunusta. Taisin torkahtaa pari kertaa pieneksi toviksi. Viimeistäänkin Amsterdamiin päästyäni totesin sen olleen hyvä idea lähteä ajoissa takaisin kotiin. Ainakin opin reissusta sen, etten enää lähde vastaaviin yksinäni ilman seuraa.

Tänäänkin minun oli tarkoitus saada seuraa siitä ranskalaisesta tytöstä, jonka tapasin kotibileissä jokin aika sitten. Hän kuitenkin laittoi aamulla viestiä, että on hieman kipeä, eikä lähde minnekään. Pitänee keksiä jotakin muuta...

Itsenäisyyspäivän discot, vakoilut ja sekoilut

Lähdin aamupäivällä käymään Museumpleinilla ja poikkesin Stedelijk museumissa (nykytaiteen museo) ostamassa viimeinkin itselleni Museum Kaartin, jolla siis pääsee ilmaiseksi sisään useimpiin museoihin. Varmasti tulee kevään aikana poikettua ihan vain poikienkin kanssa niin monta kertaa eri paikkoihin (esimerkiksi uudestaan Nemoon), että tämä oli kannattava sijoituskohde.

Raju sää jatkui tänäänkin ja lenkki jäi taas väliin, mikä oli kyllä osittain senkin syytä, että lenkkikaverini sai kutsun työpaikkahaastatteluun. Pysyttelinkin paljolti omassa huoneessani, kunnes menin neljän maissa pitämään seuraa pojille perheen äidin soittaessa pari työpuhelua. Pojat olivat edelleen innoissaan leikkimässä eilen saaduilla ritarivälineillään. Päädyin aluksi leikkiin, jossa hoidokkini olivat vuorotellen tuhma ja kiltti ritari ja minä olin prinsessa, jota kiltti ritari suojeli tuhmalta. Ajatus oli isoveljen. :D Sitten pidimme taukoa, jolloin join teekupillisen ja kerroin hieman Suomen itsenäisyyspäivästä, ja sitten siirryimme leikkimään kestosuosikkina kissa-leikkiä.

Jossakin vaiheessa pojat innostuivat leikkimään pienillä taskulampuilla pimeässä talossa, ja hetken aikaa meillä oli disco. Sitten kerroin heille omasta suosikistani, kun olin lapsi ja oli pimeää. Vakoilusta. Kurkimme pimeän olohuoneen ikkunoista ulkona kulkevia ihmisiä, kunnes huomasimme taksin, josta nousi tuttu mies. Isän saapuminen sai pojat suorastaan räjähtämään ilosta! Ja isän saaman paketin pahvilaatikot olivatkin loppuillan leikki, ja lopulta askartelimme niistä taloja. :)

Sinterklaas-päivä

Aamulla menin aamupalalle tavallista arkea aikaisemmin, sillä lähdimme koko porukan voimin (pojat, isä, äiti ja minä) koululle, jonne saapui Sinterklaas. Aikataulut tuntuivat venähtäneen hieman, mikä ei odottajista ollut kivaa hirmuisessa tuulessa, mutta lopulta kohti koulua ajoi kanaalia pitkin vene, jonka kyydissä oli Sint Nicolaas muutaman Zwarte Pietin kera. Veneen rantauduttua jätimme koululaisen sisälle kouluunsa (jonne Sinterklaas meni viereilulle), ja minä päädyin töihin sen verran, että kuljetin tarhalaisen omaan hoitopaikkaansa ja kävin ruokaostoksilla.

Päivä muutoin meni omiin tekemisiini. Täksi päiväksi sovittu lenkki ystäväni kanssa siirtyi huomiselle myrskyn takia. Lentoja on peruttu kymmenittäin, Belgian rannikoilta on evakuoitu paljon ihmisiä, perheen mummolan reissu peruuntui... Iltapäivän ukkosesta minulla ei ollut hajuakaan ennenkuin kuulin siitä illalla perheen äidiltä. Satuin ilmeisesti juuri siihen aikaan olemaan Amstelveenissä pyörimässä kaupoilla. Ratikat sentään kulkivat hyvin sinne.

Seitsemän maissa illalla sain perheen äidiltä soiton. Hän pyysi, että voisin käydä kuskaamassa rappukäytävässä odottavan lahjakuorman oven taakse ja koputtamassa oveen. Sain siis leikkiä Zwarte Pietiä, joka kävi tiputtamassa Sinterklaasin lahjat perheelle ja kipitin äkkiä takaisin ylös, ennenkuin ovi ehdittiin avata. (Hollannissa ei siis anneta lahjoja jouluaattona, vaan näin 5.12.) Tämän jälkeen ei mennyt kauaakaan, kun vanhempi pojista kävi ovensuussa huutamassa minutkin lahjoja avaamaan. :) Sen lisäksi, että pääsin todistamaan poikien riemua erityisesti heidän uusista ritarimiekoistaan ja -kilvistään, sain itsekin muutaman paketin. Kaikkein hauskin niistä oli viereisen kuvan villasukat. Perheen äiti sanoi lukeneensa blogistani, että minulla on hieman ollut murheita, ja että nämä sukat ainakin piristäisivät päiviäni. Ja niin ne totisesti tekevätkin! :)

Olen tänään pitänyt hieman poikkeuspäivän herkkulakkoni suhteen. Popsin lahjaksi saamaani suklaata ja otin myös palan kakkua, jota perhe söi illalla. Tämän jälkeen koitan kuitenkin selvitä jouluun saakka suklaakalenterini voimin.

Lyhyt työviikko

Niin... Nyt on vasta keskiviikko, mutta viikonloppuni alkoi oikeastaan tänään iltapäivällä yhden jälkeen. Aamupäivä meni tyypilliseen tapaan, mutta monista aiemmista viikoista poiketen minä hain nuoremman pojan kanssa hänen veljensä koulusta. Minun oli tarkoitus myös viedä pojat hockeyhyn, mutta hollantilainen lastenvahti ehtikin tulla aiemmin kuin oli luullut, joten hän otti senkin reissun hoitaakseen. Minä lähdin viikon töideni loputtua iloisena kohti Primeraa (liikkeestä tuli mieleen R-kioski), josta hankin lipun lauantain 90's Forever -tapahtumaan. Maastricht kutsuu jälleen! Jää nähtäväksi, saanko tällä kertaa seuraa mukaan, sillä ystäväni on vielä kahden vaiheilla...

Yksi "kulttuurishokki", josta en ole vielä tainnut mainita blogissani, on pysäköiminen. Täällä on se ja sama, kummalle puolen tietä auton laittaa parkkiin ja mitenpäin. Jos siis sattuu näkemään toisella puolella kaksisuuntaista tietä vapaata pysäköimistilaa, niin senkuin vain koukkaa vastaantulevien kaistan yli ja jättää kaaran ajosuuntaan nähden väärinpäin! Joskus on niin hämmentävän näköistä nähdä yksisuuntaisellakin kadulla auto nokka väärään suuntaan pysäköitynä.

Ei minun päiväni...

Heräsin aamulla väsyneenä ja mieli oli vähän maassa. Ja hieman maassa se pysyikin päivän läpi. Päätin iltapäivällä lähteä käymään jossakin, jotta saisin muuta ajateltavaa, ja suuntasin ratikkapysäkille mennäkseni käymään ostoskeskuksessa, jonka joulukoristeluja isoäiti oli kehunut. Huonoa fiilistäni ei auttanut, kun ratikkaa ei näkynyt eikä kuulunut pitkään toviin. Kun oikealla linjanumerolla varustettu raitiovaunu vihdoin tuli, se oli niin täynnä, että päätin olla tunkematta enää sekaan. Vaihdoin suunnitelmaa ja päätin lähteä pyörällä Amstelparkiin lempipenkilleni rauhoittumaan ja nauttimaan raikkaasta säästä. Pienet vastoinkäymiset jatkuivat, kun erään ison risteyksen pyöräilijöiden liikennevalot eivät vaihtuneet vihreiksi ollenkaan, vaikka eri suunnista tulevat autot saivat uudelleen ja uudelleen vuoron mennä. Lopulta painelin päin punaisia. Päästyäni puiston sisäänkäynnille, joka on lähimpänä lempipenkkiäni, kohtasin seuraavan näyn:

"Tämä sisäänkäynti on suljettu talvikuukausien aikana"

Huokaisten jäin sitten vain toviksi istuskelemaan Amstel-joen varrella olevalle penkille ja katselin sukeltelevia nokikanoja sekä ohi melovia veneilijöitä, minkä jälkeen suuntasin takaisin kotiin hetkeksi ennen poikien hakemista. Saatuani tarhalaisen mukaani oloni koheni. Jo useamman päivän hyvällä päällä olleet pojat saivat minutkin iloisemmaksi, eikä ruoanlaitto, kotitöiden teko yhdessä tai Sinterklaas-ohjelman katseleminen olleet ollenkaan haastavia asioita. Ovat he välillä niin hellyyttäviä! Kiitos pojat.

Joulua odotellessa

Eilen menin aamupalalle vasta puolen päivän maissa venähtäneen illan takia. Muuta erityistä ei päivän aikana tapahtunutkaan; vain hieman pyöräilyä, television katsomista, piirtelyä ja juttelua netin kautta suomalaisten kavereiden kanssa.

Tänään touhusimme aamusta kotiaskareita nuoremman hoidokkini kanssa, kun tyhjensimme ja täytimme tiskikoneen ja lajittelimme melkoisen kasan pyykissä olleita vaatteita. Sitten leikkimään! Pikku-ukkoleikkiämme piristivät viime viikolla Sinterklaasilta saadut Sinterklaas- ja Zwarte Piet -hahmot, jotka kulkivat aidan takana katselevien ihmisten ohitse aivan kuin parin viikon takaisessa Sinterklaas-kulkueessa keskustassa. :) Päivän ulkoilu hoitui kätevästi liikkeestä toiseen kulkiessa tehdessämme ruokaostoksia ja käydessämme vaatepesulassa. Työpäiväni oli oikein mukava pojan ollessa hyvällä päällä aivan koko ajan, vaikkakin omat pienet murheeni toivatkin alkupäivään synkempää mieltä. Hyvä työpäivä kuitenkin auttoi ajamaan niitä ajatuksia pois. Yhdeksän maissa palaan vielä hetkeksi "töihin", sillä perheen äiti lähtee lenkille.

On outoa ajatella, että nyt on jo joulukuu. Aloitin eilen perinteeksi muodostuneen herkkulakon, poikkeuksena suklaakalenteri, jonka sain vähän aikaa sitten perheen äidiltä Suomen tuliaisina. Säätkään täällä eivät ole kovin jouluiset vielä lämpötilan oltua tänäänkin +8. Huomiseksi on luvassa hieman viileämpää, mutta pakkasesta ei ole tietoa öisinkään.

(Tahattomalla) dieetillä

Dieettini alkoi tiistai-iltana, kun päivällisellä (tai sen jälkeenkään) minulla ei ollut nälkä ja söin normaalia vähemmän. Keskiviikkona sitten heräsin hieman huonoon oloon, enkä syönyt koko päivän aikana paljon mitään. Työpäivä ei pitänyt sisällään normaalia autoilla tai pikku-ukoilla leikkimistä, vaan kokosimme palapeliä (jossa poika oli aika hyvä) ja rakensimme ison junaradan. Tarkoituksenani oli poiketa suutarilla ja kaupassa pikkuisen kanssa, mutta koska suutarilla käynti kesti tunnin (koska annoin lapsen jäädä ihmettelemään kaikkea mahdollista), niin palasimme sieltä suoraan kotiin päästämään koululaisen sisälle. Ilokseni hollantilainen lastenvahti otti molemmat pojat mukaan hockeyhyn, joten minä pääsin nukkumaan päiväunet pian yhden jälkeen. Illan tanssitunninkin onneksi jaksoin hyvin nälästä huolimatta.

Torstaina nappasin koululta mukaan kaksi poikaa, ja ne hymynaamat saivat minutkin hyvälle päälle. Vaikka aamupäivällä olinkin syönyt melko lailla normaalisti, niin iltapäivästä iski jälleen ruokahaluttomuus, joka paheni iltaa kohden niin, että päivällisellä join vain vettä. Pojat leikkivät koko ajan kahdestaan ja perheen isä haki tarhalaisen kotiin, joten minulla oli hieman helpompaa. Sen verran osallistuin koulukavereiden touhuihin, että koristelimme yhdessä pipareita. Ja sen jälkeen oli kyllä koko keittiön lattia täynnä nonparelleja!

Torstaina illalla lähdin erääseen kahvilaan lautapeli-iltaan, jonka järjesti Language Cafessa tapaamani tyttö. Hän itse tuli myöhässä, mutta paikalle päästyäni siellä oli yksi tuttu naama, sillä kutsun oli myös saanut viime viikkoisten kotibileiden järjestäjä. Pelasin pari erää kivaa korttipeliä, Fluxxia, ja sitten yritimme ehtiä ennen kahvilan sulkeutumista pelata kierroksen venäläistä Mafiaa, mutta hieman meni häseltämiseksi sekä ajanpuutteen että sääntöjen osalta. Oli kuitenkin kiva poiketa pelailemaan ja sosialisoitumaan!

Perjantaina aamusta oli jo selvästi parempi olo. Ja sain mukavaa vaihtelua tekemisiini, kun perheen äiti pyysi minua paketoimaan lahjoja hänen työkavereilleen. Pari tuntia ainakin vietin lahjapaperien, saksien ja teipin kanssa saaden välillä apua 3-vuotiaalta, joka ajan kuluessa yhä tiiviimmin kysyi minua autoleikkeihinsä mukaan. Lopulta jätin osan lahjoista paketoimatta, jotten tympäännyttäisi häntä täysin. Lounaan jälkeen pakenimme siivoojia skeittipuistoon, jossa en ollut ennen käynyt, mutta jonka olin kuullut olevan poikien suosiossa. Hauskintahan siellä oli ehdottomasti kävellä kumppareilla pitkin poikin lätäköitä, jotka olivat sataneet yön ja aamun aikana! Itsekin nautin lätäköissä tallustamisesta. Ja hauskaa oli minulla myös, kun poika totesi yhtä syvää lätäkköä tarkastellessaan: "Minä etin kalan." :D

Ahkera apulainen. Teippiäkin kului tähän pieneen pakettiin enemmän, kuin muihin... :D

Kolmelta meidän mennä koululle isoveljeä vastaan ja jäimme koulun pihalle leikkimään. Piha on mielestäni todella mainiosti suunniteltu, koska sinne on tuotu esimerkiksi kaadettuja (ja lapsiystävälliseksi hiottuja) puunrunkoja, joita pitkin lapset saavat tasapainoilla. Kolmen vartin päästä alkoi tihuttelemaan ja lähdimme kotia kohti. Pysähdyimme kuitenkin kesken matkan leikkimään päivän aikana pudonneilla lehdillä. Kova tuuli oli saanut kadut täyttymään keltasista lehdistä ja aloimme yhdessä kasata niitä kengillä auraten ja potkien. Loppujen lopuksi leikimme kokonaisen tunnin sillä pienellä kadunpätkällä, kun hautasimme vuoronperään (ja välillä samaankin aikaan) poikia ja heittelimme lehtiä ilmaan ja toistemme päälle. Minulla ei ole ehkä vielä koskaan aiemmin ollut niin hauskaa näiden poikien kanssa! Iltaruoalla olin taas lähinnä katsojan roolissa, kun edellisten päivien vaiva iski jälleen. Syömisen jälkeen jäin vielä lasten tahdosta alas katsomaan heidän kanssaan piraatti-elokuvan, joka kruunasi hyvän päiväni. Pojat olivat niin ihania koko päivän minulle. :) Autoin vielä ennen ylöslähtemistäni nukuttamisessa lukemalla nuoremmalle kirjaa ja yllättäen joutuessani laulamaan hänen pyynnöstään jouluaiheisessa kirjassa olleen joululaulun alkua.

Mitä lienee tuolla alla? Ja mitenpäin?

Tänään on ollut vielä eilistä parempi olo; ruokakin on toistaiseksi maittanut normaaliin tapaan (vaikka niin se maittoi eilenkin alkupäivän). Aamupalan jälkeen kävin vihdosta viimein toisella zumba-tunnillani täällä ja sitouduin maksamaan pidempääkin ajanjaksoa aikomuksenani jatkaa tätä lauantaista hikijumppaa. Illalla pääsen vielä tanssimaan hieman lisää. :)

Kolmi-osainen työpäivä

Työpäiväni oli pilkottu kolmeen: aamulla tunnin verran, kun autoin aamuhommissa ja kävin tarhalla; illalla hain pojat kotiin, kuuntelin radiosta hartauden ruokaa lämmittäessäni, katselin poikien kanssa Sinterklaas-ohjelman ja teimme yhdessä kotitöitä (on se niin hauskaa, kun kysyy vain, saanko auttavan käden roskien vientiin tai tiskikoneen tyhjäämiseen, niin saa vastaukseksi innokkaan "joo"); ja illalla palasin alas päästämään äidin vielä lenkille. Koska kuuntelimme muutaman joululaulun ruoan yhteydessä, niin päähäni jäi soimaan lopuksi iltaa Sinterklaasje kom maar binnen met je knecht. Voi sitä kai huonompikin kappale päässä soida.. :D

Illalla odotellessani perheen äitiä kotiin, sattui netistä hyvä juttu silmiini: sukupuolineutraali lelukuvasto. Olen kiinnittänyt kauppojen leluostastoilla useinkin huomiota siihen, kuinka siellä on jaettu tyttöjen ja poikien lelut selvästi omiin hyllyihinsä. Silti hämmästyin, kun Hesarin sivujen videolla tyttö sanoo, ettei voisi leikkiä (poikien) Star Wars -leluilla, koska ei osaa leikkiä niillä. Nyt kun asiaa ajattelee, niin eipä minunkaan hoidokeillani ole montaa "tyttömäistä" lelua. Vauvanukella on tullut kyllä pari kertaa leikittyä silti...

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, sitäkö joulu(n odotus) on?

Tänään piti pian koululla käynnin jälkeen sanoa heipat isoäidille; kaappeihin, parvekkeelle ja pakastimeen jäi onneksi vielä kaikennäköisiä herkkuja. :) Aamupäivä tyypilliseen tapaan leikkimistä sisällä ja lounaan jälkeen tyypilliseen tapaan viereiseen puistoon. Päivän laukaus kuului poliisiautoilla leikkiessä, kun poika tarkoitti, että vilkut menivät pois päältä: "Nyt nämä vilkut on pausella." Voi tätä nykyaikaa... :D

Iltapäivällä haettuamme isoveljen koulusta pääsimme viimein piparitaikinan kimppuun, jota isoäiti ei ehtinyt poikien kanssa viikonloppuna työstää valmiiksi pipareiksi. Eihän siinä ehtinyt kovin paljoa itse pipareita painella, kun kauli taikinaa kahdelle pojalle, siirteli pipareita pellille ja vahti uunissa paistuvia yksilöitä. Pidettyämme tauon, jonka aikana aloitin iltaruoan tekoa (isoäidin valmiista ruoista huolimatta täytyi minnun valmistaa vanhenevista aineksista kastike), sain kuitenkin yksin jatkaa paistopuuhia poikien innostuttua leikkimään. Ja kiltisti leikkivätkin; vain kerran jouduin puuttumaan kunnolla heidän halutessaan leikkiä samalla laivalla. Nappasin sitten vain pikkuveljen syliini ja toin hänet seuraamaan ja auttamaan ruuanlaitossani.

Kumpikaan pojista ei erityisemmin näyttänyt innostuvan kastikkeestani (vaikka sanoivatkin vain, että ovat ihan täynnä), mutta en jaksanut pakottaa heitä syömään sen kummemmin, sillä (jostain syystä) huonosti nukuttu yö ei ollut omiaan nostamaan fiilistäni. Ehkäpä juuri tämä väsy kasvatti minussa myös alkupäivän koti-ikävän tunteen..? Ruoan jälkeen ehdimme aloittaa piparien koristelun, ennen kuin äiti tuli kotiin. Oli hauska seurata, kuinka vanhempi veljeksistä otti mallia minun koristelemistani pipareista pariin otteeseen. Ja hauskaa on myös se, että eteisessä on tällä hetkellä porkkana kummankin pojan kengässä. Ne ovat Sinterklaasin hevosta varten, kun hän käy jättämässä pieniä lahjoja yön aikana kilteille lapsille, joita Zwarte Pietit vahtivat suomalaisten tonttujen tapaan.

Lukkojen takana viileässä

Lauantaiaamun työtunnit olivat mukavat. Lähdin yhdessä vanhemman pojan kanssa pyörillä liikkeelle kohti hänen tennistuntiaan. Nautin oikeastaan siitä, että sain kulkea ensimmäistä kertaa pyörillä kahdestaan hänen kanssansa, sillä hän osaa ajaa hyvin pyöräteillä ja näyttää kädelläänkin kääntymisen merkin. Vaikka olin saanut ohjeita siitä, missäpäin harjoitukset pidetään, niin tarkasta talosta saatika ovesta minulla ei ollut aavistustakaan. Annoin siis loppumatkasta pojan kulkea edellä ja seurasin vain perässä luottaen häneen, ja pääsimme hyvin perille ja vieläpä hyvissä ajoin. Nyt on nähty hockeyn lisäksi toinenkin harrastus! Odottelutuntiani ilahdutti hoidokkini seuraamisen lisäksi erään äidin 2-vuotiaat kaksoset, joilla riitti riemua pelkästä pallojen heittelystä ja niiden hakemisesta. :)

Kotona saimme lounaan ja minä söin porkkana- ja kaalilaatikoita (kyllä, pidin molemmista, niin kummallista kuin se onkin!), minkä jälkeen viikon työni olivat ohitse. Lähdin käymään lauantaimarkkinoilla ja kaupassa, mutta epäonnisesti unohdin ottaa avaimet mukaani. Ensimmäistä kertaa kävi näin, eikä kukaan edes ollut kotona avaamassa ovea. Tein sitten pyörällä pienen lenkin, jonka jälkeen lähdin ratikalla käymään keskustassa katsomassa sinne pystytettyjä joulukojuja. Suklaavohvelit sun muut näyttivät todella herkullisilta, mutta onnistuin kulkemaan koko kadun läpi ostamatta yhdestäkään kojusta mitään. Tultuani takaisin kotiin (noin 2 tuntia sen jälkeen, kun palasin ensimmäisen kerran kaupasta ja totesin talon olevan tyhjä) ei kukaan ollut vieläkään palannut sinne. Päätin katsastaa läheiset leikkipuistot siltä varalta, että pojat lähtivät hollantilaisen lapsenvahdin kanssa johonkin niistä, jotta saisin avaimen tältä. Onnekseni minua vastaan tuli pian perheen isoäiti kauppakassien kanssa. Liityin hänen seuraansa ja pääsin viimein sisälle kylmästä ulkoilmasta. En taida toista kertaa (ainakaan vähään aikaan) unohtaa ottaa avaimia mukaan!

Iltaruoalla söin raakaa tomaattia, kun isoäiti antoi pojille vihanneksia ja totesi: "Annenkin täytyy syödä yksi tomaatti" antaen samalla minulle siivun. Ei kai siinä muuta kuin tomaatti palasiksi ja palloperunoiden ja itsetehtyjen kalapuikkojen mukana suuhun. Päivällisen jälkeen lähdin kotibileisiin, jonne olin saanut kutsun yhdeltä niistä, joiden kanssa kävin keilaamassa viime kuussa. Eli taas päädyin jonnekin täysin vieraiden ihmisten keskelle, mutta se taitaa olla ainoa tapa saada kontakteja uudessa paikassa. Rupattelin eri ihmisten kanssa ja sain erään mukavan ranskalaisen tytön numeron, joten saatamme tavata uudelleenkin. :)

Eilen auringonlasku värjäsi hienosti pilvet.

Tänään ei oikeastaan muuta mainitsemisen arvoista tapahtunut kuin, että aamupalalle mennessäni isoäiti oli leipomassa karjalanpiirakoita ja pöydällä odotti myös eilen tehty piparitaikina. Oi, ihanuutta!

Menossa ja Nemossa

Keskiviikkona mennessä alkuillasta alas pääsin todistamaan poikien osallistumista pizzan tekoon. Oli se niin suloista katsella, kun 3- ja 5-vuotiaat lapset kaulivat omia pizzapohjiaan! :)

Eilen oli pakko ottaa kahden liian vähäisillä unilla levätyn yön jälkeen parin tunnin päiväunet poikien ollessa koulussa ja tarhassa. Sain nauttia omasta ajasta normaalia torstaita pidempään isoveljen mentyä suoraan koulusta kaverille leikkimään, ja kävinkin mm. läheisessä puistossa lueskelemassa. Kylmä tuuli kuitenkin pakotti kauniista auringonpaisteesta huolimatta nousemaan reilun puolen tunnin istumisen jälkeen. Viiden jälkeen hain pojat kotiin, ja syötyämme iltaruoan lähdin katselemaan paikallisia "joulukadun avajaisia" kuninkaanpalatsin aukiolle. Oli kyllä melkoinen show jättimäisine kaasupalloineen ja mahtipontisine musiikkeineen! Moista ei ole tullut Suomessa nähtyä. (Minulta ei kannata kuitenkaa kysyä, mistä leijailevat päät ynnä muut juontavat juurensa.)

Kylmästä säästä kotiin pyöräiltyäni laittauduin ja menin tanssikaverini kanssa Salsa Partyyn (eri paikka kuin aiemmin) testaamaan harjoittelujen tuloksia. Tanssiminen vain on niin hauskaa! Ilta hieman venyi ja yöunet jäivät edellisiä öitäkin vähäisemmiksi. Onneksi tämänpäiväinen pitkä työpäivä piti sisällään menoa ja Nemoa niin paljon, etten ehtinyt pahemmin väsystä kärsiä muuta kuin lounasta syödessämme. Aamulla siis vein pojat (molemmat, sillä koulusta oli taas jostakin syystä vapaata) leikkipuistoon, missä tuli oltua kaksi tuntia. Ensin kaivoimme tunneileita hiekkalaatikolla ja toisen tunnin suurin riemu löytyi keinuista. Otan aina ihan turhaan kirjan mukaan puistoon; en ikinä vain istu penkillä ja seuraa poikien touhuja, vaan päädyn syystä tai toisesta niihin mukaan... :D

Kävimme välillä nauttimassa isoäidin valmistamia kaalikääryleitä lounaaksi (pidin niistä yllättävän paljon) ja lähdimme sitten rattaiden kera ratikalla keskusasemalle, mistä kävelimme tiedekeskus Nemoon. Se on aivan huisi paikka, josta innostuu isompikin lapsi, minusta ja pojista puhumattakaan! :D Melkein kaikki siellä on kosketeltavaa ja kokeiltavaa aina isoista saippuakuplista "vedenpuhdistamoon" ja kosketusnäyttö-peleihin. Ainoa pettymys reissulla oli kahdesti housuihinsa pissannut poika, joka muutoin osaa vähitellen kertoa vessahädästänsä aika hyvin. Kotiinkin ehdimme juuri ajoissa ennen Sinterklaas-ohjelmaa, joka on tullut sunnuntaisesta Sinterklaas-tapahtumasta lähtien joka päivä kello 18 televisiosta.

Kahdestaan isoäidin kanssa

Eilinen meni aika tavalliseen tiistain tapaan poikien ollessa pitkät päivät pois kotoa. Perheen äiti lähti aamupäivästä loppuviikoksi reissuun ja, koska isä lähti jo maanantaina, niin jäimme kahdestaan isoäidin kanssa vastuuseen pojista. (Isä kyllä käy yhden yön nukkumassa kotona välissä, mutta on muutoin äidin tavoin koko viikon pois.) Onneksi isoäiti on täällä! Hän hoitaa ruoanlaiton ja ainakin eilen hoitui myös nukuttaminen, kun olin auttanut vielä iltahommien kanssa. Katselin taas eilen niin hyvillä mielin lounaslautastani, kun lämmitin isoäidin ruokia edellisiltä päiviltä. Niitä tulee ikävä hänen palatessaan Suomeen ensi viikolla!

Hauskana yksityiskohtana eiliseltä jäi mieleen vanhemman pojan kommentti, kun ojensin kuoritun ja paloitellun omenan hänelle ja sanoin "ole hyvä". Vastaukseksi sain spontaanin "ou jea". :D Ja roskien ulosviennissä sain tällä kertaa apua nuoremmalta veljekseltä, kun hän vei pahvilaatikot minun kantaessani painavat jätesäkit. Myöhäisillasta poikkesin ulkona pyöräillen kahvilaan, jonne olimme sopineet tapaamisen sen miehen kanssa, jonka kanssa pääsin testaamaan tanssilattiaa ensimmäisessä Salsa Partyssani. Vaikka en nyt ehkä varsinaisesti kaverikseni vielä määrittelisi, niin oli kiva rupatella jonkun au pair -perheen ulkopuolisen kanssa. Tuntuu, että on edes jotakin sosiaalista elämää täälläkin. Eivätkä yöksi luvatut syksyn ensimmäiset pakkasetkaan pahasti haitanneet takaisin tullessa.

Tänään tuli käytyä aamusta koululla, ja ensimmäistä kertaa astuin luokkahuoneeseenkin sisälle, sillä olimme niin aikaisessa, ettei paikalla ollut kun vasta yksi lapsi ennen meitä. Mukavalta paikalta se näytti viettää päivää, kun kerran täytyy lähes joka arkipäivä olla koulussa 6,5 tuntia. Kotona odotti tavalliseen tapaan leikit ja pieni reissu ulkona käydessämme suutarilla pikkumiehen kanssa. Isoäiti ilokseni otti hockey-reissun tehtäväkseen napaten molemmat pojat mukaansa. Minulla on siis hieman omaa aikaa kerätä huonosti nukutun yön jälkeen voimia, ennen kuin palaan jossakin välissä alakertaan auttelemaan ja lähden tanssitunnille. Voisin vaikka soitella pianoakin, sillä naapurin mummokin lähti eilen reissun päälle ja antoi luvan mennä pimputtelemaan. :)

Leikkimistä ja taiteilua

Aamulla juotuani taas pari kuppia teetä liioitellun rauhallisesti siirryin leikkimään kotiin jääneen pojan kanssa. Yllättäen se ei ollutkaan niin vaikeaa kuin viime viikolla. Hauskimman kommentin kuulin, kun minun pikku-ukkoni halusi pois ritarilinnasta, jonka "portti oli kiinni". Leikkitoverini tokaisi: "Ei, kun sen pitää maksaa ensin." Vähän kuin sisäänpääsymaksu, mutta laskutetaan ulos lähtiessä. :D Leikki pyöri pitkään pahvitalon ympärillä, missä pikku-ukot vaihtuivat pehmoleluihin, ja sitten leikkiminen vaihtui liiduilla piirtelyyn. Sitä en muistakaan harrastaneeni täällä sitten tutustumisviikkoni! Hauskinta tuntui silti olevan kaikkien piirustusten sotkeminen käsillä...

Lounaan jälkeen lähdimme käymään kaupoilla, vaikka lapsi halusikin jäädä kotiin kuultuaan, ettei isoäiti lähde minnekään. Rattaitakin tuli kinuttua hetken aikaa, mutta lopulta koko reissu sujui hyvin pyörällä. Lämpötilaksi oli ennustettu vain +5, joten laitoin ensimmäistä kertaa korvaläpät päähäni ja pojallekin otettiin pipo. Haettuani koululaisen kotiin tein uuden reissun postiin ja kävin vilkaisemassa, josko Blokkerissa olisi ollut foliosta tehtyjä uunivuokia isoäidin porkkanalaatikolla, mutta eipä niitä ollut sielläkään. Kotiin palattuani askartelimme yhdessä isoveljen kanssa uuden kalenterin poikien huoneen seinälle. Lentokoneita tuli piirrettyä monta kappaletta molempien vanhempien reissatessa tehokkaasti tällä viikolla. (Eipä sen väliä, vaikka yksi kone onkin väärän päivän kohdalla..) Vanhan kalenterin sainkin ottaa pois täynnä ompputarroja. Kävimme tänään yhdessä hakemassa nuoremman veljeksen kanssa kaivatun supermies-asun takaisin leikkikäyttöön; isoveljelle taidamme huomenna noutaa palkinnoksi jonkin lelun omppujen keräämisestä. :)

Loput työpäivästäni menikin sitten eläinleikkiin yhdessä kummankin lapsen kanssa. Isoveli halusi olla enimmän aikaa vauvakissa (jotta sai minulta eli äitikissalta paljon hellää huomiota) ja pikkuveli vaihteli joskus kolmestikin yhden minuutin aikana esittämäänsä hahmoa aina isäkissasta tuhmaan kuningasleijonaan. Uusina eläiminä tänään pojat olivat etanoita, joita minä kissana yritin napata aina heidän tullessaan kuoresta (peiton alta) ulos. Iltaruoka toi mukanaan vielä yllätyksen päivääni: isoäidin tekemän porkkanalaatikko oli suorastaan hyvää! En ole ikinä ennen välittänyt kyseisestä ruoasta, mutta tänään otin sitä maistamisen jälkeen lisää kahdestikin. Resepti on pakko kysyä!

Näin hienoja koulutöitä tuli tänään repussa mukana kotiin. On se niin yllätävää, mihin 5-vuotias pystyy, sillä tehtävämonisteissakin näkyy päällimmäisenä paperi, jossa pitää yhdistää keskenään rimmaavat asiat toisiinsa!

Sinterklaas-kulkue

Koko viikon on kestänyt tämä puolikipeä olo; väsyttää ja välillä särkee päätä. Eilen aamullakin nukuttuani lähes kymmenen tuntia olisin halunnut vain jäädä sänkyyn makoilemaan koko päiväksi. Vääntäydyin kuitenkin 1,5 tunnin kuluttua ylös, lähdin käymään lauantaimarkkinoilla ostamassa hieman kuivattuja mangoja sekä karpaloita ja jatkoin pyörällä Länsi-Amsterdamiin. Sieltä löysin puiston, jossa on frisbee golf -rata. Nyt kun vain omistaisi niitä kiekkoja... Huomasin myös kivannäköisen puun, johon saattoi kiivetä suhteellisen helposti ainakin muutaman oksan verran. Siinä kiivetessä huomasin oloni piristyvän ja jäinkin puuhun toviksi maistelemaan mangonsiivuja ja salakuvaamaan vähän matkan päähän ilmestynyttä pupujussia. Ehdottomasti yksi parhoista tavoista viettää lauantaipäivää itsekseen!

Pyörämatkalla takaisin kotiin pysähdyin aukiolle, jolta kuulin musiikkia. Mustaksi maalatut ja hauskoihin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset lauloivat ja pitivät pientä teatteria. Yleisön seassa kiersi muutama seurueen jäsen jakelemassa (enimmäkseen lapsille) pieniä keksejä. Minäkin sain muutaman. :) Tempaus liittyi tämänpäiväiseen Sinterklaasin (vähän kuin joulupukki) tuloon, sen enempää en tiedä. Loppupäivä menikin aika lailla television äärellä.

Tälle päivälle minulle ei ollut suunnitelmia, mutta aamiaiselle mennessäni kuulin perheen isän lähteneen poikien kanssa katsomaan Sinterklaasia. Katsastin pikaisesti tapahtuman aikataulun, ja sunnuntaisaarnan ja eväiden tekemisen jälkeen suuntasin ratikalle. Pian selvisi, ettei ratikka kulkenut tavallista reittiään, ja olisihan se pitänyt ennalta arvatakin, kun kerran kulkureitin varrella sattui olemaan tämä tapahtuma. En silti tajunnut tapahtuman suuruutta, ennenkuin pääsin puolen tunnin kävelemisen jälkeen Dam-aukiolle. Aidatun alueen ympärillä oli joka puolella ihmismassaa ja aitojen sisällä oli soittava orkesteri, yleisölle keksejä jakavia ja musiikin tahdissa pomppivia eilen näkemiäni mustaksi maalattuja ihmisiä, televisiokameroita ja kaksi höpisevää juontajaa. Lopulta itse Sinterklaas saapui myös paikalle.

Dam-aukiolta Sinterklaas jatkoi hevosineen matkaa pitkässä karnevaalikulkueessa. Välillä kulkuetta seuratessani tuli mieleen penkkarit, joskin karkkien sijaan lapset keräsivät hattuihinsa ja pussukoihinsa keksejä. Ja kulkuetta katselevia ihmisiä riitti! Katselin vielä pirteää menoa ja meininkiä Leidsepleinilla, mistä suuntasin lopulta kotiin oltuani liikkeellä yllättävät neljä tuntia. Iltaruoalla sain nauttia toista iltaa peräkkäin palloperunoista, mutta eilisen vasikanleikkeen (ja aivan mahtavan kastikkeen!) tilalla oli perhosleikkeitä porsaasta. Tekisi kyllä aina mieli syödä enemmän kuin vatsa vetäisi. :D

Välillä tuli mieleen vappukulkue kaikkien härveleiden takia.

Päivän saaliini. Voitte vaan kuvitella sitä määrää, jonka lapset saivat! :D

Laskelmieni mukaan tämän päivän jälkeen on takana 3/4 syksystä Amsterdamissa. Enää reilu kuukausi, niin pääsen käymään Suomessa!

Puistoilua

Pitkitin aamulla leikkiinmenoa hörppimällä toisen kupillisen teetä ja juttelemalla isoäidin kanssa. (Tajusin, että minullahan olisi arkisin vaikka kuinka paljon "omaa aikaa", jos en vain menisi aina lasten leikkeihin. Mutta eihän sitä voi olla niihin menemättä, kun pojat niin innolla pyytävät aina mukaan, ja koska se on helpoin tapa pitää tilanne hallinnassakin.) Yhdeksän jälkeen kuitenkin löysin itseni taas pikkuautot ym. käsissäni. Leikkiminen muuttui ajan kuluessa mukavammaksi ja suorastaan nautin siitä, kun pääsin jahtaamaan rekka-autolla leikkivää poikaa Cookie Monsterin kanssa ympäri asuntoa. Nauravan lapsen kasvot ovat niin ihanat ja palkitsevat!

Lounaan jälkeen lähdimme hoidokkini kanssa käymään vaatepesulalla ja menomatkaan meni yllättävän paljon aikaa mm. pysähtyessämme puluja täynnä olevan nurmikon kohdalla, jotta energinen 3-vuotias pääsi hieman juoksemaan. ;) Kotimatkalla jäimme lapsen toiveesta leikkipuistoon, jossa en ollut itse ennen ikinä käynytkään. Vihreitä kumpareita oli ilmeisesti kiva juosta ympäriinsä ja juoksemisen lisäksi niitä oli hauska kieriä sekä alamäkeen että (yllätyksekseni) myös ylämäkeen. Tasapainoilu-tolpatkin olivat veikeä kapistus, jota puistokäynnillämme ihailin kasvattajan näkökulmasta. Kiipeilytelineiden (tai vastaavien) pääty jäi vielä kokeilematta, kun lähdimme käymään kotona ennen siivoojien saapumista. Kotimatkalla jäimme kahdesti puoliväliin autotien ylitystä, vaikka kävelijöille paloivat vihreät liikennevalot. Lapsukainen halusi välttämättä painaa nappulaa, joten kiirettä kun ei ollut, niin jäimme odottelemaan hieman hölmösti punaisia valoja. :D

Kypärä paljastaa piilossa olevan. :D

Kun siivoojat tulivat, lähdimme eväiden kanssa toiseen leikkipuistoon. Otin pitkästä aikaa fribeet mukaan, ja lähinnä niillä sitten tulikin vain leikittyä keinuvan krokotiilin lisäksi. Vajaan tunnin jälkeen seuraamme liittyi myös isoäiti koululaisen kera, mutta uuden leikkitoverin saapuminen ei vähentänyt mukanaolon tarvetta minun osaltani. Krokotiilillä oli selvästi hauskinta kiikkua niin, että ängimme kaikki kolme sen kyytiin, ja frisbeetäkin pojat halusivat enimmän aikaa heittää minulle. Loppuvaiheilla nuorempi onneksi heitteli omaansa vain itselleen, joten sain keskittyä hetkeksi vain isoveljeen. Pian lähdimmekin isoäidin perässä kotiin, missä pienen touhuilun jälkeen päätin aloittaa viikonloppuni puoli viiden paikkeilla. Illalla vielä sain vanhemmasta pojasta apulaisen roskien ulosvientiin, minkä jälkeen laitoimme kummallekin lapselle viikon viidennen ompputarran kalenteriin. :) Voipi olla, että tämän viikon jälkeen saavat pojat valita joitakin poisvietyjä leluja takaisin. Näin siis, mikäli täyteen tulee seitsemän tarran sarja viikolle.

Tänään piti vähän kokeilla ajaa ohjaustanko väärinpäin. :D